Kolmituntisen operaation jälkeen Lauri oli kiittänyt hoitotiimiä suoritetusta toimenpiteestä. Alku meni hyvin ja lääke löysi oikean paikan, mutta lopusta ei ole kiittämistä oli lääkäri tuuminut. Nivustaipeesta oli ujutettu laite maksan etäpesäkkeeseen ja solumyrkky ohjattiin syöpäsoluihin. Siihen asti kaikki oli hyvin, mutta kun laitetta alettiin liu-uttaa takaisin oli se juuttunut johonkin, eikä olleet raskineet repiä suonenseinämiä, vaan oli röntgenin avulla haeskeltu jumittunutta  paikkaa. Siinä vaiheessa Laurin limainen nielu oli ilmaissut oman tahtonsa. Hengittämättä, saa hengittää ja niin edelleen, röntkenin vaatimusten mukaan toimenpide jatkuu. Laurin nielun ja liman kimpussa oli kaksi hoitajaa työskennellyt ja Lauri oli ollut jo loppuvaiheessa vähän niinkuin toisessa olotilassa. Oli kuitenkin ollut niin paljon tajuissaan, että pystyi kiittämään.

      Avannepotilaita tuntuu kuitenkin olevan näissä hoidoissa vähän, koska Lauri oli joutunut yöhoitajaa opastamaan yöpussin asettamisessa oikeaan paikkaan että laskusuuntaa on riittävästi.

     Lääkäri määräsi viiden päivän antibioottikuurin jälkihoidoksi ja sairaalasta annettiin mukaan lääkettä maanantaiaamuksi asti. Maanantaina saatiin apteekista lisää lääkettä.Tänä iltana on vielä yksi tabletti ottamatta.

     Kotiutus oli jo seuraavana päivänä. Lauri halusi että minäkin tulisin taksin mukana hakemaan ja auttaisin häntä pukemisessa.  Hän oli kuitenkin odottamassa kaikki ulkovaatteet päällä, ihan itse oli homman hoitanut. Avannepussi oli matkan aikana alkanut vuotaa pohjalevyn poimuista joten Lauri kipusi ensimäiseksi työkseen kylpyhuoneeseen ja vaihdettiin pitävä laite.

     Sunnuntaina oli vielä hutera olo, mutta siitä vähitellen voimat ovat vahvistuneet. Ruoka tuntuu suussa jo hyvältä ruualta ja Kolmen hedelmän mehu ei ole enää lääkkeen makuista, vaan maistuu hyvältä mehulta. Ahomansikat maistuivat kuumalla maidolla haudutettujen murojen päällä.