Jääkaappiin oli kertynyt vanhalla päiväyksellä rasvaton maito ja puolikas Gefiluspiimää. Tarvitsi vain tuoretta hiivaa leipomista varten. Haettiin kaupungista samalla 98 oktaanista pensaa ruohonleikkuriin ja Laurille kaksi pehmeää ja lämpöistä sisäpuseroa vetoketjukiinnityksellä. Lauri on koko toipilasajan saanut kaikki takkien vetoketjut itse kiinnitettyä. Jauhoin vähän ruista vuokaleipiin ja laitoin taikinan vähän happanemaan ja ruisjauhot turpoamaan.

  Ruokailun jälkeen piti ruveta kokeilemaan juuri huollosta tullutta ruohonleikkuria. Hyvin se käynnistyi ja kävely laitteen perässä onnistui. Suihkuun Lauri huuteli että onnistuuko nyt sinivaleunikon hakeminen. Olin luvannut sinivaleunikon jaettuja taimia ysikymppiselle ystävälle. Hän kerää erikoisia kasveja ulkomailta asti, mutta ei ole saanut sinivaleunikkoa onnistumaan  puutarhaparatiisissaan.  Leipomisessa oli vähän ongelmia, vehnäjauhot olivat vähissä. Sain kuitenkin alustettua kauhan avulla pehmeän taikinan jonka sitten kohottuaan jaoin lusikan avulla neljään vuokaan ja kohottelin taikinaa vielä ennen paistamista.

   Naapuri, Lauria vähän nuorempi mies, tuli kyselemään toipilaan vointia. Sinä samassa kuulimme myöskin hänen kuulumisensa.  Ysikymppinen tuli tyttärensä kanssa ja toi tuomisena nupulla olevan daaliantaimen. Kahvipullat olivat olemattomat, joten huomasin tarjota lauantaina uunissa kypsynyttä mustikka-ahomansikka-ruispuuroa. Se olikin meiluisanpaa lämmitetyn maidon kanssa kuin kahvi konsanaan.

    Laiton leivät paistumaan uuniin ja kellon varoittamaan ajan kulusta. Puutarhakierroksen aikana Lauri sai seurata ajan kulkua ja leipien kypsymista. Kypsät vuokaleivät sain uunista ja näytin vieraille kauniita paistoksia. Lauri siinä kysäisi joko viiden uutiset on menneet ja samalla huomasi naapurin mies lääkkeenottonsa ajan tulleen.

    Tänä aamuna söimme sitten pehmeää hyvänmakuista leipää. Pakkaseen laitoin monta pussukkaa.

  Lapinvuokosta lupasin ysikymppiselle muutaman taimen.