Eilinen Eläkeliiton Pirkanmaan piirin kulttuuripäivä yllätti monella uskomattomalla esityksellä. Aamulla herätessä niille löytyi tämän ajan nimet, oli ikäihmisen räppiä, sketsejä, joita esittivät varttuneet asiansa osaajat, musiikissa ylistettiin kotiseutujen ihanuutta. Tanssien esiityjät oli puettu kauniisiin ajanmukaisiin asuihin. Lausujat esittivät omiakin runojaan, äänet ja lausunta vetää vertoja kaikille ennen kuulluille.

        Ihmeteltiin muistamisen helppoutta, kun itse kukin pähkäilee muutaman laulun sanan parissa.

        Se, Laurin mukaan, ikäihmisen räppiesitys sai meidät katsojat kuuntelemaan suu auki. En tiedä mitä nuoret räppääjät kertovat sanoillaan, tämä varttunut mies esitti tilanteita, voi kuvitella omasta elämästään. Hän kertoi alussa, että on yhdistyksensä tuuraajan tuuraaja, mutta esittää laulun ilman säveltä. Siinä samassa hartiat lysähtivät, kädet riippuivat velttoina, ryhti vajosi, ärrä alkoi sorahdella, ja tarinaa alkoi vyöryä. Se, siis vaimo oli lähtenyt ompeluseuraan rauhoittumaan, ja miehellä oli aikaa mietiskellä omaa kohtaloaan. Monia parisuhteen ongelmia kerrattiin ja kaikin voimin räppääjä yritti pitää omaa itsetuntoaan yllä, eikä olla perheessä mikään piironginjalka.

      Tarinan päätyttyä katsomo repesi taputuksiin ja ulvahteli, niinkuin luulen nykynuorten kiittävän omia laulajiaan jotka esittävät lauluja ilman säveltä.