Eletyn elämäm muistot palaavat mieleen ja vie ajatukset vuosikymmenten taakse.

Rauhasta olisi niin mahdottoman paljon kerrottavaa, ettei tiedä mistä alottaisi. Saimme tämän kirjasen häneltä 20 vuotta sitten, hänen syntymäpäivänään.

Eläkeliiton Tarinatuvassa kuuntelimme näitä Rauhan tarinoita ja  onneksi ne on julkaistu pienenä vihkosena, eihän niitä muuten muistaisi. Rauha oli erittän tatava käsistään. Keramiikkapiirissä kuljiimme monta vuotta yhdessä samoin Tarinatuvassa. Irma oli pitänyt Tarinatupaa vuosikausia ja luopui tehtävästä ja sanoi että nyt Tarinatupa lopetetaan. Me kaikki läsnäolijat hämmästyimme ja katselimme toisiamme.Muistan kuinka katsoin Rauhaa ja sanoin että me Rauhan kanssa kyllä jatkamme ja Laurihan sitten joutui Tuvan vetäjäksi. Taitaa tupa olla vieläkin voimissaan

Rauha, vaikka hänellä oli vanhat asiat muistissa, seurasi hanakasti aikaansa. Tukholmasta hän hankki erilaisia terveysalan tuotteita, tiedä vaikka ne olisivat todella hänen  pitkän iän salaisuus. Avioerokin tuli aikanaan. Rauhan vastaus oli; hän osti kaksi hehtaaria maata kotinsa vierestä ja alkoi perustamaan kukkivaa paratiisiaan.  Omenapuut tuotiin Ruotsista, samoin mitä erilaisimat kukat. Ja kuinka hän jaksoikaan pitää kaikki paikat kunnossa, kuihtuneet kasvit eivät häirinneet näkymää. Kasvihuoneessa hän kasvatti tomaatit ja kurkut. Daalian mukulat hän talvetti sisällä sänkynsä alla, niinpä ne kukkivatkin jo toukokuussa. Minulla on vieläkin, tosin heikossa kunnossa, hänen antamiaan  juurakoita.

Kotinsa hän kalusti kauniisti. Hän rakasti verhoja ja jaksoi vaihtaa niitä sesongin mukaan. Monet hänen erilaiset piirakkareseptit olen kirjannut omaan vihkooni. Niitä herkkuja hän tarjosi kutsuessaan vieraita.

Yhteenaikaan, unta odotellessani, kertasin Rauhan lasten nimiä, seitsemän tyttöä ja viisi poikaa oli hänen perheensä. Lahjakkaita kaikki, mutta luulen etteivät vedä vertoja äitinsä sinnikkyydelle luomisvoimalle?