Lumisen talvan aikana on lumitöiden lisäksi liiennyt aikaa lukemiselle. Joistain kirjoista ei pääse eroon ennenkuin on miettinyt ja käsitellyt aiheita pidemmän aikaa. Tällainen kirja oli kirja Bagdadin prinsessa, henkilökuvaus Saddam Husseinin rakastajattaresta. Yritin etsiä arvosteluja, en vaan löytänyt kuin kirjan esittelyt.  Irakin tilannetta seurasin tiiviisti ja luulen aikanaan nähneeni tämän Prinsessan TV- ssä Sadamin rinnalla ja toki saatiin tiedot vävyjen teloituksista tyttärien silmien alla. Ja kaikki ne kidutustavat joita diktaattori käytti, raportoitiin tiodoitusvälineissä, mutta eihän niillä kykene, eikä tarvitse mieltänsä raskauttaa. En ihmettele yhtään ettei kirjan arvosteluja löytynyt suomenkielellä, on tämänlainen historia raskasta mieltää kokemukseksi. Historian julmuutta saamme päivittäisissä uutisoinnissa, eikä se ainakaan vähene.(Ihan kamalaa)

         Seuraava kirja oli Paolo Goelhon uusin tuotos Vampyyriat. Palautin sen, enkä muista oliko nimi juuri tuollainen, ja juuri nyt ei palaudu mieleen paljonkaan sen sisällöstä. Omanlaista ajatteluaan ja elettyä elämäänsä kirjailija työstää ja sillä tuntuu olevan kysyntää nykymaailmassa, myyntiluvuista ja käännöksistä päätellen. Se kuitenkin jäi mieleen, että enkelit voivat esiintyä mitä erilaisimmissa hahmoissa.

      Van Goghin viimeinen rakkaus, Alyson Richmanin kirjoittamana, täydensi suuremmoisen taiteilijan kuvaa viimeisistä kuukausista. Kirja on suomennettu jo 2008, mutta tarttui käteen vasta nyt. Eihän sen tarina kaikilta osin ole täyttä historiaa, mutta kaksi maalausta tohtori Gaghetin Marguerite tyttärestä löytyivät netistä, ja samalla katselulla paljon muitakin maalauksia. Onhan näitä van Goghin maalauksia kaikissa suurimmissa museoissa, mutta nähdyn määrä tahtoo rajata vastaanottokykyä.

    Goghilla oli myöskin paljon kukkamaalauksia ja kirjan vaikutus olikin sellainen, että täytyi mennä kauppaan ja ostaa useampi putkilo erisävyisiä keltaisia ja iso tuubi valkoista öljymaalia ja ihan pieni pensseli. Maalauspohjia onneksi onkin vielä.