Makumuistoja muistellessa nousee ensimmäisinä mieleen lapsuudesta muisto LANTTUkukosta. Hapanleipä kuoreen valmistettuna. Muistoissa on tapahtuma jossa isoa lanttukukkoa laitetaan ison leivinuunin arinalle,kun ruisleivät ovat kypsyneet ja uuni on vähän jäähtynyt. Olisiko se kukon laitto ollut kuitenkin sen verran haasteellinen ,että sitä on jännitetty hieman enemmän. Kukon kuori kaaviloitiin ohueksi levyksi joka päällystittiin raaoilla lanttusiivuilla ja sianlihalla, taikinan reunat käännettiin päälle ja ummistettiin tiiviisti. Se miten se saatiin kokonaisena uunin arinalle on minulle vieläkin arvauksen varassa. Joskus sen reunat avautuivat ja herkulliset maut valuivat uunin arinalle levittäen sieltä mieleenjäävä ihanaa tuoksuaan. Uuniin laitettaessa työvälineenä oli tietenkin pitkävartinen leipälapio jota isoäitini kutsui pelekaksi, ei vaan tiedä mistä kielestä sana pelekka on peräisin.

   Kypsää kukkoa hauduteltiin vielä aika tovi kuoren pehmentämiseksi. Oli odotettu juhlahetki kukun kukkoa päästiin vihdoin  nauttimaan.

    Tässä alkaa naurattamaan kun muistelen ensimmäistä lanttukukon teko yritystä,  karjalaisen anopin leipätaikinasta. Kahdeksantoistavuotiaan kokemuksella sain aikaiseksi kauniin ison kukon, mutta kun yritin siirtää sitä teosta leipälapiolle se hajosi minunn käsiini. Vähin äänin kokosin hajonneen kukon ja kiikutin sen läheiseen maakuoppaan.

    Mutta makumuistot alkoivat vaatia uutta yritystä ja pikkuhiljaa kukon vaatimukset ovat tulleet tutuiksi. Viikko sitten, ruisleipää tehdessäni, valmistin viimeisimmän lanttukukkoni. Tällä kertaa jo annoin vähän periksi ja laitoin  ison teräsvuan pohjalle leivinpaperin ja sen päälle taikinaa jonka sitten täytin lantuilla ja siansiivuilla. Päälle vielä taikinaa ja kannen tiivistys. Tällä kertaa olimme kukon kanssa tasaväkisiä ja siitä tuli meille Laurin kanssa herkkua moneksi päiväksi. Lauri hyvine hampaineen söi kaikkein kovimmatkin reunapalaset.

      Lanttu on vaativa kasvatettava, maanlaatu täytyy olla lajikkeelle sopiva ja lannoitus kohdallaan. Möhöjuuri iskeytyi meidän kavimaalle joten tämä herkkujuures on valittava kaupan hyllyltä