Kevät on jo edennyt huimaa vauhtia, luonnossa tapahtuu aivan kummallisia asioita. Tämä meidän Mimosa, eli raita heloittaa täydessä koreudessaan, hehkuu keltaisena laajalla latvuksellaan. Se on ensimmäinen näillä seuduilla kukkiva puu ja kimalaiset hääräävät innoissaan sen kukinnoissa. Olemme seuranneet kimalaisten esiintymisiä, nehän ovat tärkeitä  monille kasveille. Joku vuosi sitten näillä main ja taisi olla koko maailmassa kimalaiskato ja sillon havahduttiin seuraamaan hyönteisten esiitymisiä. Koko kesän aikana ei ollut juuri esiintymisiä, kunnes syksyllä viimeisissä kukinnoissa alkoi muutama pieni kimalainen etsiä hätäisesti jotain sopivaa nautittavaa.

    Siitäkö sitten kanta lie vironnut, kun viime kesänä seurasin Valamonruusun kukinnoissa hääriviä satojen kimalaisten työskentelyä. Aamuaurinko lämmitti ruusupenkin, ja oli ilo seurata kimalaisten ahertamista. Mustikan kukat vei halla viime kesänä, mutta kirsikkasato onnistui hyvin, samoin herukoita saattiin naapureille poimittavaksi. Kovat tuulet ja sateet pilasivat omena ja luumusadon.

    Meillä ei käytetä minkäänlaisia ruiskutuksia ja muita myrkkyjä joita kutsutaan kasvisuojeluaineiksi. Edes myyriä ei jahdattu syöteillä. Käytämme paljon villivihanneksia, joten omasta puolesta pihamaamme tuottaa luonnonmukaisia ja terveelisiä tuotteita.

     Tänään sitten ihmettelimme kummallista huminaa, joka Laurin herkille korville kuului  kauas ja hän kutsui minuakin kuuntelemaan harvinaisia ääniä. Laittauduin aivan ison raidan alle ja niinhän kuulin huminaa jota ei voi verrata mihinkään ihmisen tuottamaan ääneen. Satapäinen kimalaisjoukko tuotti tämän ainutlaatuisen äänimassan.