Täytyi nukkua yön yli ennenkuin valkeni esityksen shokeeraava avaus.  Klementti salin katsomon yli vedettiin kuitukangan, aluksi se vaikutti kikkailulta, mutta aamuhämärissä se kuvasi jo tienoon peittävää lumivaippaa!  Esiintyjät olivat myöskin puettu valkoisiin, hyvin tasapainoitettu avaus.

   Kaj Chydeniuksen musiikin varaan rakennettu esitys sisälsi runsaasti visuaalisia elementtejä, kuvia, videoita,tanssia, lausuntaa, lauluja , kaiken tämän yhdistäminen tajuttavaksi kokonaisuudeksi, ottaa aikaa ja monta asiaa jää omaksumatta.

   Esiintyjien kirjoittamat runot, jotka olivat musiikin ohella näytöksen toisena runkona, menivät osin tajunnan ohi, etenkin tällaiselta huonokuuloiselta. Niinpä aamulla mietin josko runoja olisi voitu lisätä ohjelmaesitteeseen, nehän olivat luovuudella tehtyjä.

    Osat talvi, kevät, kesä ennen väliaikaa sisälsivät monia upeita tapahtumia, joissa esiityjät muuntuivat aiheensa mukaisesti

    Väliajan jälkeen katsomossa oli tapahtumiin jo saatu tuntumaa ja se osa olikin ehkä tiiviimpää ja voi nauttia kaikista esityksen nyansseista, ottaa vastaan taiteellista sanomaa.

    Meri Oivon tulkinta Marja-Leena Mikkolan runoon Jäähyväiset oli tiivis tanssiin ja laulun yhdistelmä, sitä tukivat tanssijat mukaellen jäähyväisten sanomaa. Merillä on ihanan upea ääni ja tulkinta!

    Meriä en tunnistanut lavalla, ja sanoinkin hänen isälleen, että olen katsellut Meriä päivän, mutta selkäpuolelta, teimmehän karjalanpiirakoita meillä Pirkkoliisan syntymäpäiville.

   Nämä Pirkkoliisan monitaiteelliset ohjaukset jättävät pysyvän jäljen katsojan ja kuulijan mieleen.

    Tätähän me taiteelta odotamme!