Kävin tänään apteekissa ostamassa Arthryl lääkettä nivelrikkosiin polviini. Farmaseutti joka antoi viimeiset lääkkeet Laurille eli morfiinin, Lyrikat ja muut kipulaastarit, halusi keskustella ja ottaa osaa suruun. Minua liikuttaa näiden ihmisten osanotto, näiden ihmisten kanssa voi itkeä. He ovat seuranneet sairauden etenemistä. Kerroin kuinka Laurin ohitusleikattu sydän ja heikentynyt elimistö ei kestänyt hänelle määrättyjä lääkkeitä.
     Kaupan edessä juttelin tutun jo aikaa sitten leskeksi jääneen naisen kanssa. Siinä jutellessa kuulimme kirkon kellojen soittavan taas vainajan saapumista kappeliin. Koulun entinen saksanopettaja oli kuollut, oliko kellot hänelle, sitä emme tienneet.
       Taideyhdistystä kiitin adressista. Viikon ajan postilaatikko oli täynnä adresseja. Lauri oli ollut eläkkeellä 24 vuotta, mutta kyläläiset muistivat häntä, vanhemmat ja lapset perheineen. Tuntui kuin koko kylä otti osaa suruumme.

       Arkisia asioita  olen myöskin hoitanut. Tilasin merkkihuollon viime syksynä ostetulle autolle, että 7vuoden takuu pysyy voimassa.