Sain kuunneltua loppuun Volter Kilven kirjan Alastalon salissa. Joskus nuorempana olen luin sitä, mutta nyt huomasin että kesken se oli jäänyt silloin..Mutta ei kirja hellittänyt, katsoin Areenasta ohjelmat tähän kirjaan liittyen ja sali jonka kuvittelin mielessäni kuuntelun perusteella oli aivan erilainen kuin sali johon kirjailija oli sen sovittanut. Ei voi kuvitella että kaikki tilaisuuteen osallistuneet henkilöt olisivat mahtuneet näihin tikoihin.

Kerronta elää tajunnanvirtana ,ja hetket kuvaavat koko ihmisen elämää. Kilpi jopa keksi uusia sanoja vahvistaakseen kuvailemiaan asioita, joita on loputtumasti.

Kuunteleminen oli helppoa, eikä kirjan sanoma jää mieleen .

 Seuraavaksi aloitin kunntelemaan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, josta minulla on kaikki sarjaan kuuluvat teokset.Kuunneltuna teksti alkoi elää uudella tavalla ja lumosi mielen menneeseen aikaan.