Yksi kukka on vielä näkyvissä tällä vanhalla lehtikaktuksella, joulukaktukseksihan tätä kutsutaan. Siivosin vähän näitä kasveilla täytettyjä ikkunapenkkejä ja hain tälle ikivanhalle uuden korkeamman jalustan.

 Tämä kasvi oli vanha jo 48 vuotta sitten, kun ostimme tämän jo silloin vähän rapistuneen talon. Kukkaihmisenä aloin tietenkin vähän hoivaamaan kasvia ja muutinkin sen uuteen ruukkun ja uusin mullankin, mutta senjälkeen tätä toimenpidettä en ole uusinutkaan.  Lehtikaktukset ottavat näköjään tarvitsemansa kosteuden ympäristönsä ilmasta. sillä kastelukin on ajoittaista.

Näitä ruukkuja siirrellessä tuoksahti nenääni taas kriinumin trooppinen tuoksu, aivan kuin olisi jossain Tunisian keitaalla. Ja tropiikin kuvat häivähtivat taas mielessäni. Mistä kaukaa nämäkin kasvit ovat aikanaan kulkeutuneet näille kulmille?

Tässä kuvassa on kurkistamassa jo toinenkin nuppu tällä isolla kasvilla. Eihän olosuhteet vedä vertoja kasvien kotiseudulle, mutta sitkeitä ja sopeutuvaisia ne ovat kuitenkin ja tyytyvät vähäiseen hoitoon.