Kudontapiiriin ilmoittautui ensimäistä kertaa Raili, uhkea ja roteva nainen. Ensimäisiksi sanoikseen hän sanoi; mitäpä jos tehtäisiin Tuuterinpuku? Me olimme valmistaneet satoja metrejä erilevyisiä isoja ja pieniä räsymattoja, lukemattomia raanuja, pellavaisia pöytäliinoja, kylpypyyhkeitä, villaisia saaleja ja kuultokudoksia. Mutta että tehtäisiinkö Tuuterin kansallispuku? Vähän hätkähdytti. Katsotaan nyt, koetin lohdutella, mitä toiveita kutojilta ilmaantuu. Aloitettiin kuitenkin entisillä töillä, mutta kun kurkistin Railin olkapään yli hänen ahertaessaan kuultokudoksen äärellä, sanoin heti: " tehdään vaan Tuuterinpuku." Rauha,taitava ja harkitseva kudontapiirin osallistuja innostui ajatuksesta; valmistetaan jotain vaativaa? Asiahan oli päätetty! Tuuterinpuku oli ollut haaveena, jota ei ollut uskaltanut ääneen sanoa.

   Vuorelmalta tilattiin neljään kansallispukuun kaikki tarvittavat tarvikkeet, langat ja kudontaohjeet. Hame sinisestä villalangasta, puseroa ja esiliinaa varten ohutta merseroitua puuvillalankaa. Esiliinan vyönauhaa varten omat erityiset lankansa. Vyöhauhan sidos vaati yhdeksät polkimet ja niisivarret. Pitkälle kevääseen työmme näiden parissa jatkui, mutta kaikki kankaat ja esiliinannauhat saatiin valmiiksi.

   Seuraavana syksynä projekti jatkui opiston ompelupiirin parissa. Taitavan ompeluohjaajan opastuksella saimme pukujen ompeluosat valmiiksi. Liiviosan punaiseen villakankaaseen ommeltiin puuvillavuori, reunat päällystettiin kuvionauhalla ja koristeompeleet täydensivät liivin koristelun. Puseron edustaan ja olkapäille kuuluu ristipistoin täytetyt koristelaput, jotka teimme sitten kesän aikana. Se olikin tarkkuutta vaativa tehtävä. Esiliinan helmaan kuuluu laaja ristipistokuvio, ja esiliinan reunat koristellaan vielä erivärisistä langoista valmistetulla iskuhapsunauhalla. Esiliinan helmaa kiertää puoliväliin punainen silkkinauha. Esiliina kiinnitetään koristevyöhön, joka solmitaan eteen solmulle. Hameen helmaan kuuluu punainen palmikoitu päärme. Pusero täydentyy vielä hopeisella soljella.

   Rauhan, Hiitolan tytön, taival päättyi 90 vuoden jälkeen. Muistelimme kohtaamisiamme Rauhan elämän aikana, ja minulle palautui mieleen yhteinen ahertaminen tämän mieluisan tehtävän parissa. Rauha oli luovuttanut valmistamansa kansallipuvun Saksassa asuvalle Ulla-tyttärelleen. Muistelin kuinka onnellinen Rauha oli soittaessaan ja kertoessa kuinka puku oli saanut ihastelevaa huomiota Ullan esiintyessä jossain Suomi-Saksa tilaisuudessa. Erityisesti oli ihasteltu taitoa vaativaa ompelutyötä ristipistoineen. Sittemmin puku on siirtynyt Ninalle, Ullan tyttärelle, ja tilaisuuksia puvun käyttöön tarjoutuu entistä enemmän.

     Rauhan muistotilaisuudessa samoin kuin siunaustilaisuudessa kuulimme Ullan tyttären Ninan soittavan isoisänisän Eemelin viululla Jules Massenet´n viulusoolon "Meditation" oopperasta "Thais."

    Emme ajatelleet kutoessemme ja ommellessamme, että työtämme jonka koimme ilona, arvostetaan vielä meidän jälkeemmekin.   Nina yllään isoäiti Rauhan valmistama Tuuterinpuku. Finnlandtag 17.09. 2011  Kobenzissa
    Palautin Ninan kadonneen kuvan 4.8.2012