Meillä on totisesti harrastettu kimalaisten suojelua. Englannissa on jopa sellainen yhdistyskin. Puutarhaohjelman mukaan kimalaiset ovat paikallisia ja niiden lentorata on suppea ja rajoitettu. Ohjelmasa näytettiin kukkia joista kimalaiset hyötyvät. Tuli mieleen ettei heillä suosita nurmikoilla valkoapilaakaan joka tuntuu olevan kimalaisten herkkua. Meillä jotka asumme metsän ympäröimänä on onnistuttu erinomaisesti tässä suojelutyössä.

     Ensimäiset kimalaiset hyötyvät pajuista ja raidoista joissa käy keväisin korvin kuultava humina. Se on hyvä avaus mustikka-ahomansikka- ja kaikille muillekin hedelmä -ja marjalajien sadolle. Pakasteeseen olen poiminut jo 34 rasiaa ahomansikoita ja mustikoita. Olen ollut varmaan lehmän osassa, kun olen raivannut ahomansikoille kasvutilaa.

     Kuvassa oleva pärskäjuuri, jota kutsun mielelläni Veratrumiksi ja taitaa olla V. californicun, ( en löydä oikeanlaisia kirjaimia) korjattuna Villen ohjeiden mukaan ja sitten vielä ohjeita kommenteista! Siis Veratrum californicum, jonka siemenet sain Virpi Cormierin puutarhasta, on myöskin kimalaisten suosikkikukka.Nyt sitten korjausten korjaus. Sain uutta tietoa kasvista jota olen luullut pärskäjuureksi, se onkin keltakatkero, sen siemenet on kyllä Cormierin puutarhasta.

Tuntuu niille kelpaavan kaikenlaiset pihakasvit. Tätä syksylläkin kukkivaa Knautiaa hoitelen poistaen kuihtuneet kukat, jolloin kukinta jatkuu pitkälle syksyyn, ja se onkin viimeisimpiä kukkivia kasveja joista kimalaiset hyötyvät.