Joku päivä sitten aamukahvin aikaan soi ovikello, naapuri siellä palaili metsästysreissultaan aikamoisen vielä lämpimän teeren kera. Hän, elämäntyönsä muualla tehnyt kyläläinen oli palannut synnyinkyläänsä. ja muisti Laurin, entisen opettajansa metsästysharrastuksen. Luodikon joka olisi Laurille nykyään tarpeeton. Hän halusi ostaa tämän aseen,se oli ehkä jäänyt poikosten mieleen lapsuudessa. Kaupanteko sujui hyvässä hengessä, sopiva ninta, konjakkipullo ja saalista yksi teeri. Kaksi viimeistä oli täysin ostajan ideoita. Konjakki oli kyllä niin hyvää, että olisimme ostaneet sitä Alkosta, mutta eipä vaan ollut edes hinnastoissa!

   Niinpä sitten netistä vähän tietoja miten teeripaistin saa onnistumaan. Oli monenlaista ohjetta, niistä oli helppo muokata omaan makuun sopiva paistos. Lauri veresti metsästäjän muistojaan, valmisteli saaliin paistokuntoon, suolasin sen, yön yli levättyään paistettiin voissa, sitten uuniin, sisälle viininlehtiin käärrittynä korianteria, salviaa, lipstikkaa,. Lisäksi valkosipulia, porkkanaa, sipulia. Paisti kuorrutettiin amarikanpekonilla Ohjeissa oli perunamuusi parhaana kyytipoikana. Niinpä olikin. Kastike tuli paistoliemestä ja vehnäjauhosuurruksesta.

    Punaviini oli sopiva juoma tähän harvinaiseen herkkuun. Ja eikös vain muistot palasivat, isoäitini Anna Selinan lintukeittoon, ei ollut hänellä näitä nykypuutarhan tuotteita, suurrus oli joko ohrajauhoista tai ruisjauhoista. Tämä ruokamuisto ei tuo vetta kielenpäälle,mutta miuston kylläkin. Jokatapauksessa katsoin keittokirjasta lintukeiton ohjeen, laitoin roippeet kiehumaan ja huomenna muistellaan lisää Anna Selinan lintukeittoa