Vuosikausia pihametsikössä asusteli pyyparvi ja niiden talviravinnoksi Laurin kanssa säästettiin metsikköön leppiä aina sinne missä ne tuntuivat kasvavan. Naapuri kaadatti järeän männikön ja sen jälkeen pyyt muuttivat paremmille tanhuville

Kerran katseltiin Pirkon ja Kostin kanssa pihametsikköä ja kerroin, että olen miettinyt kaadattaa nämä visakoivikon ja kuusen  edessä olevat vankat lepät. Tänään savottapäivä sitten koitti.  Sähkölinja menee aivan kuusen oksien alta, Kosti katseli tilannetta ja varovaisena miehenä hän saikin vänkäriksi naapurin Antin.

Haettiin keksi jolla saa vankan otteen puusta ja vetonarun Kosti kiinnitti tikapuiden avulla korkealle lepän runkoon.

Eka puu kaatui niinkuin se oli tarkoitettukin, ja siitä sain jopa kuvankin otettua.

Vetonarulle haetaan paikkaa.

Tässävaiheessa minua alkoi pelottaa, että kerkiääkö Antti väistää kaatuvaa puunrunkoa. Hyvin hän väisti, mutta minä en saanutkaan kuvaa kaatuvasta puusta.

Tämän kuvan otin muistoksi noista nuorista kuusista, jotka kasvavat huimaa vauhtia. Vähän ne varjostaa visakoivikkoa, mutta suojaavat pihapiiriä luoteistuulilta.

 Muutaman kerran saavat naapurit lämmiittää saunaansa näillä Kostin kasaamilla leppäpölleillä

 Kotiin viemisinä metsurit saivat pussilliset persiljaa kasvimaaltani. Antti tuntui tykkäävän kovasti näistä viemisistä ja häneltä Kosti sai uuden käyttöohjeen persiljalle.