Kirjastosta sattui käteen kirja Mäen Helmistä, tyttären kokoama kooste Helmin päiväkirjoista ja hänen kirjoittamistaan tarinoista. Laurilta meni eilinen päivä kirjan lukemiseen ja muistelemiseen kirjan tuomien ajatusten pohjalta, kirjoitukset tuntuivat niin mielenkiintoisilta, että minulta hupeni tämä maanantai kirjan parissa.

      Mahtisuvun-ja talon 1901 syntyneenä tyttärenä hän joutui osallistumaan kaikkiin senaikaiseen maatalon-ja karjanhoitotöihin, mutta mieli paloi opiskeluun. Oppikouluun hän ei päässyt, mutta mieleinen elämänura avautui Hämeenlinnan opettajaseminaarin kautta. Opettajan työn ohella hän osallistui moniin kotikylänsä kulttuuriharrastuksiin. Erityisen rakasta hänelle oli kuorolaulu ja sekakuoronjohtaminen oli osana yli 40 vuoden ajan. Helmin 50-vuotispäivillä oli 200 vierasta, heidän joukossa neljä runolijaa. Yrjö Jylhä, Eero Havas, Lauri Viita ja Aila Meriluoto, joilta riitti onnittelusäkeitä päivänsankarille. Hän sai tehdä elämäntyönsä kotikylässään.

     Haaveena hänellä oli kirjoittamalla ilmaista syvimpiä ajatuksiaan ja tunteitaan. Tekstit avaavat syvällisen ajattelun henkiseen elämään. Arkea eläessä nöyrä uskonnollisuus ja rukoukset antoivat hänelle rauhan, epävarmuuteen ja riittämättömyyteen.

    Me jokainen olemme olosuhteiden ja itsemme vankeja, pääasiassa juuri oman minämme kahleissa. Vapauden ihanne samoin kuin rauhan ihanne pysyy maan päällä saavuttamattomissa. Mutta "minä riennän sitä kohti" Etsin tietä ja pyydän apua ylhäältä. Hetkittäin olen "kirkastusvuorella" ja näen unta tilasta, jolloin kahleet kirpoavat ja luomakunta pääsee ahdistuksen orjuudesta, hän kirjoittaa.

      Helmin miniä, pankkivirkailija, kävi meillä avaamssa ja  opettamassa nettipankin salat.  Tämä Helmin päiväkirjamerkinnöistä ja kirjoitelmista koottu kirja oli meidän viikonloppumme helmi.