Picasso näyttelyn jälkivaikutuksia oli kuitenkin heti näyttelystä lähtiessä, bussimatkan alettua, koko kaupunkinäkymä oli kuin kubistinen maalaus. Valaistut monikerrokselliset kaupunkitalot hahmottuivat pysyvästi mieleen vahvan maalauksen lailla.  Kotiin tullessa vaikutuksen teki lukinlilja, hallin ikkunalla, tummansinistä ikkunaa vasten vahvat vihreät lehdet, kukkavarsi kuivuneine kukkineen, voimakkaan keltaiset lakastuneet lehdet, valkoisten ikkunananpielien ja-penkkien ympäröimänä, heikosti valaistuna, sehän oli laadukas näkymä  Nature morte teokselle!   Seuraavana päivänä se oli kuitenkin vain tavallinen viherkasvi, mutta mielessä oli kuitenkin se kuva taideteoksesta.

     Sain eilen luettua loppuun Anna Kortelaisen kirjan Hurmiosta, lopulta tuli jotenkin tyhjä olo Stendhalin hautamuistomerrkin kuvauksesta. Täytyi oikein palautella mieleen kirjan laaja sanoma. Tekstihän on täysin asiantietäjän käsialaa, paikkapaikoin tuntuu että kirjailija vähän iloittelee rikkaalla sanomisellaan. Useimmiten täysin ymmärrettävää, jotkut filosofiset jaksot eivät täysin avautuneet  Täytyykin suositella tätä kirjaa kaikille kirjastojen lukupiiriläisille, josko sieltä tulisi valaistusta näihin vaativimpien jaksojen selvittelyihin.

    Sekin, miksi tämä kirja oli näyttävästi esillä Ateneumin Picasso näyttelyn yhteydessä, on vielä selvittämättä?