Paljon jäi  kasvimaalle jänisten ruuaksi, vaikka päivittäin otettiin ruokapöytään omia vihanneksia. Kuumimman kesän aikana luuli, ettei parsa- ja lehtikaalit selviytyisi tuholaisten hyökkäyksistä. Helteen hellittäessä ja nokkosveden vahvistamina kasvu lähti entistä voimakkaampana syksyä kohti.

      Nämä kasvit saivat kehittyä rauhassa, olihan meillä huhtikuusta lähtien joka-aamuinen villivihannespesto takaamassa päivittäisen herkkuhetken. Puutarhakierros ennen aamukahvia tuotti runsaan mausteisen höysteen aamiaisleivän päälle. Joka aamuista huokausta:" voiko ruoka olla näin hyvää" muistellaan talvisin, ja tuntuuhan mungpavun idutkin leivän päällä maittavilta.

     Villivihannesten käytön aikana ei tullut mieleenkään käyttää juureksia ruuan lisäkkeenä, nyt kuitenkin porkkanat ja punajuuret  lanttujen lisäksi maittavat aterioiden yhteydessä.