Kylläpä kummallinen sana on pyörinyt päässä, koetin katsella Wikipediasta mitä sanasta TIKKURI siellä sanotaan. Ei löytynyt sitä merkitystä joka minulle tulee mieleen siitä sanasta. Muistelen isääni pukemassa villapaitaa ylleen, ja siinähän se on, tikkuriahan isäni vetää ylleen.

   Mitä on tapahtunut ennenkuin valmis tikkuri on päällepantavassa kunnossa. Isoäitini Anna Selina oli syntynyt samana vuonna kuin runoilija Eino Leino , ja samoilla Suomen saloilla. siis mitä hän oli tehnyt tuon isäni päällä olevan tikkurin hyväksi.

   Lampaista saatiin villaa, ne kerittiin sellaiseen aikaan että villa oli puhdasta, se kuivatettiin sopivaksi, kartattiin( käytän tätä kainuulaista murretta), karttaamisessa käytettiin apuna paloöljyä helpottamaan työtä, hahtuvat kerättiin laakeaan pärekoriin, siitä kehrääjän oli helppo ottaa tarvitsemansa leppeet. Tikkurit neulotettiin konekutojalla joten langan täytyi olla tasalaatuista, ohuehkoa, konekutojalle helposti käsiteltävää.

    Tikkurin malli oli perinteinen, nykyään sanotaan että poolokaulus, siis korkea kaksinkerroin taitettava kaulus. Vasemmalla olkapäällä oli napituslista oikeakätistä varten. Isäni tikkureissa oli jonkinlaista kohokuviointia, vaikutti kapearaitaiselta.

    Se villa jota saatiin lampaista oli luonnostaan rasvaista, ja tätä villaa ei mielestäni pesty missään käsittelyn vaiheessa, eikä myöskään valmista tukkuria tarvinnut juurikaan pestä. Raskaissa savotoissa se tietenkin kostui ja siinä vaiheessa se vanui suorastaan huopamaiseksi. Kyynärpäistä tikkuri kului ensimmäisenä, reiät tietysti parsittiin tai laitettiin jopa nahkapaikka.

     Tehdasvalmisteiset nykyajan villalangat ovat moneen kertaan käsiteltyjä, eikä niistä saada lujia tikkureita syntymään.

     Mutta sana tikkuri, mistä se on peräisin? Lauri muistaa evakkoajaltaan Huittisissa käytetyn myöskin tikkuri nimitystä miesten villapaidoista. Oliko nämä vain miesten ulkotöihin tarkoitettuja asusteita? Isälläni oli kuitenkin pyhäkäyttöön tarkoitettu tikkuri.