Ravustuskauden alussa Lauri innostuu kokeilemaan rantavesiä. Ensimmäisen päivän saalis oli ollut kymmenen hyvänkokoista yksilöä. Minä en juuri pysty syömään näitä herkkuja joten Lauri vei ne naapurin rantaan ja sieltä menivät eteenpäin, Laurillekin kymmenen rapua olisi ollut kerralla liikaa ja jo seuraavan päivän saaliin, kolme rapua keitin ja illalla nautimme ne asiaankuuluvin menoin. Meillä oli kuitenkin juomana maito, tosi hyvää!

    Mutta rapusumppu, sen Lauri kokosi minun puutarhassa käyttämieni suojaverkkojen kappaleista. Verkkojen silmäkoko oli kappaleissa erisuuruinen, ja ensimmäinen versio sumpusta oli liian harvasilmäinen ja koekäytössä pieni rapu oli vikkelästi ponkaissut vapaisiin vesiin. Lauri kuitenkin paneutui uudelleen asiaan ja päällysti harvasilmäisen sumpun tiheäsilmäisellä katiskaverkolla, nekin kappaleet olivat ruosteen syömiä, eikä ne ehkä kestä rapujen saksien raivoa.

    Niin Lauri paneutui eilen sumpun valmisteluun, että kysyessäni juodaanko meillä tänään iltakahvia kuului liiteristä heikko vastaus:" jos vain joku keittäsi"! Minä olin aamupäivällä leiponut meidän aamiaisleivät, ja siinä sivussa ehdin poimia 7 litraa mustikoita pihatien varrelta joten tuntui että kupponen kahvia olisi paikallaan.

     Niinpä nautimme iltapäiväkahvit liiterin rappusilla, kakunpalaset kostutin korkillisella konjakkia ja molemmat olivat tyytyväisiä päivän puuhailuihin Laurin esitellessä lähes valmista, nyt jo koekäytössä olevaa rapusumppua.