Tänään oli tarkoitus kuvata harakoita, jotka haeskelivat ruanmurusta isojen mäntyjen sammaleisilta oksilta. Ne olivat kuitenkin niin tarkkakuuloisia, että pienikin liike sisällä säikytti ne lentoon, eikä kuvattavaa enää ollut.

 Näitä ison lahon koivun runkokappaleita halusin säästää, luulin että istuinpaikoiksi, mutta ne ovatkin niin eläväisiä, että istuminen niille oli hankalaa. Nyt ihastelen ja seurailen niiden monimuotoista elämää

Kiihkeää on tämä syksyinen elämä näillä lahoilla kannoilla. Tämä,nyt mustunut läikkä, oli toissapäivänä hohtavan valkoisen massan peitossa. Nyt tämä sieni, tai mikä se sitten lieneekään, on tummaa solukkoa ja hieno sininen kevyt huntu on levittäytynyt kaarnan pinnalle.

 Tämä on varmaan männynkanto, se ei hevin lahoa, vaan muuttuu aikaa myöten mieluisaksi marjamättääksi.

Liiterin takana on kanto jota Lauri käytti tukena pilkkoessaan pienenpiä risuja saunapuiksi. Siinen on kasvanut syksyn aikan kaunis kääpä.