Auraajan valaisema pihamaa muutama päivä sitten. Seurasin ikkunasta, miten valonheittimet suuntautuvat, omenapuu oli hetken aikaa kauniisti valaistu.
Lumi on ollut käypä puheenaihe kaikkialla.Toinen puheenaihe on ollut henkilökortti, jota ilman ei nykymaailmassa tunnu pärjäävän. Muutama päivä sitten minulle oli varattu aika poliisilaitokselle kortin allekirjoitusta varten. Taksin olin varannut jo aiemmin Marialta. Tämä oman kylän taksi on luotettva ja tuttu jo Marian ja Jarmon lapsuudesta lähtien.
Tällä kertaa poliisiasemalla ei tarvinnut muuta muistella kortin tunnistamista varten, kuin lasten ja lastenlasten nimet ja syntymäajat. Ne oli hyvin mielessä ja nyt vain henkilökorttia odottamaan. Toimitusaika on noin kuukausi ja kortin hakijalla pitää olla mukana voimassaoleva passi tai henkilökortti, minulta valtakirja hakijalle ja siinä on oltava ilmoitustunnus joka lähetetään puhelimeen sitten kun kortti on haettavissa.
Onneksi korttia säilytetään R-kioskissa kaksi viikkoa, joten hakijalla on aikaa sopia passeli ajankohta.
Marialla oli päivän aikana ajoja ja hän lupasi tulla hakemaan vasta muutaman tunnin kuluttua. Hoidin apteekki ja kauppa-asiota ja haeskelin lounaspaikan jossa voisin syödä ja odotella Mariaa.
Lounaspaikassa oli tarjolla luumulla ja homejuustolla höystettyä possupaistia, joka olikin oikein mureaa ja maukasta, vaikka ensin epäilinkin homejuuston makua. Puheliaan emännän kanssa meillä kaikilla asiakkailla riitti asiota setvittäväksi koko lounaan ajaksi.
"Tule joskus taas syömään niin puhutaan" vinkkasi emäntä lähtiessäni lounaalta.
Eilen muistin tuon syömäni pussupaistin ja laitoinkin rasialliseen karjalanpaistia kypsymään kolme pakastamaani luumua. Jotenkin luumut sopivat maustamaan karjalanpaistin aivan uudeksi ruuaksi ja väriäkin ruokaan tuli luumujen tummista kuorista
Kommentit