Vuoden viimeinen päivä on alkamassa.Ensimmäiseksi katsoin koneelta tulevaa säätilaa. Huh, huh,aina vaan kovempaa pakkasta on luvassa.

Ajattelen kaikkia autoilevia matkalaisia, kuinka nykyiset kulkupelit pärjäävät tällä kelillä. Muistelen erityistä pakkasmatkaa kotiseudulleni Kainuuseennoin 60 vuotta sitten. Matkaa oli noin500 km ja auotna oli Moskovits. Lapsille oli varattu takapenkille kaikki mahdolliset lämmikkeet, täkit ja tyynyt.Eihän ne kauaa olisi lämmittäneet siinä tilanteessa, kun auto sammui keskelle erämaataivalta. Muistan vieläkin ne kauhun hetket, kun Lauri yritti käynnistää sammunutta autoa..Yhtäkkiä auto kuitenkin käynnistyi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Olihan se ihme, keskellä yötä tie oli hiljainen, yhtään autoa ei tullut vastaa, asutusta oli kymmenien kilometrien päässä.

Nyt matkalaisilla on ladatut puhelimet ja apua on saatavilla pakkaskelilläkin.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Nyt tuntuu että meidän pitää sopeutua tähän maailmantilaan, eikä pitkään jatkunut rauhallinen kausi enää palaa.