Cristatan kukkivia ruukkuja siirtelen ikkuna penkeiltä katseluvalon ääreen. Tällähetkellä on täydessä kukassa neljä ruukkua, valmistumassa toiset neljä. Vien ne aina keväällä ulkoseinustalle eri aikoihin joten kukintakin ajoittuu pidemmälle ajanjaksolle. Viime talvena ensimmäinen avautui jouluna ja viimeinen pääsiäisenä.

    Orkidea harrastus alkoi  1981 jolloin ihastelimme Ruissalon ihania kympidiumeja ja Esko Puupponen tuli esittelemään niitä. Hän tarjosi myytäväksi muutamia lajeja joista vieläkin on tallella Coelogyne speciosa. Tämä meidän talomme sopii näille kylmiä lepoaikoja tarvitseville lajeille. Olen tietysti yrittänyt kasvattaa myöskin lämpöä vaativia, mutta en halua laatikoita ja laajoja valosysteemeja, joten luinkin ORKIDEA lehdestä, että ei voi olla oikea orkieankasvattaja ellei ole näitä vempeleitä. Niinpä en kuulunut joukkoon kahdenkymmenen vuoden jäsenyyden jälkeen ja lopetin jäsenmaksun maksamisen.

     Mutta kuinka ollakaan, meillä kukkii talossa lähes aina joku näistä ikkunoilla viihtyvistä lajeista.  Ainahan väliin ilmestyy myöskin perhosorkidea pöydälle, niiden kukintahan kestää ja kestää, mutta ei nekään siedä omenavarastoa lähelleen eikä myöskään liioin joulukuusta.

    Vanhuksia meillä on emännän ja isännän lisäksi  vanhanajan joulukaktus, ainakin 50 vuotta, kaksimetrinen pylväskaktus noin 30 v.  Puuna kasvava Kiinanruusu, nytkin työntää kahta kukkaa, noin 40 v. Posliinikukat ovat samoissa ijissä, niille olen aika ankara, en ole vaihtanut kasvualustaa ja ruukkuja neljäänkymmeneen vuoteen. eivät ne kyllä kasva, mutta kukkivat vuosittain.

    Näiden kasvien tarkoitus on viedä huomio sodanaikaisista ikkunalaseista, jotka ovat harmahtavia, valuvikaisia, mutta niin historiallisia. Vieraille täytyy sormella osoittaa ennenkuin huomaavat historialliset arvot!