Ihmettelen tuota Orhan Pamukin kirjan nimeä: Viattomuuden museo. Pakkomielteistä rakkaussairausta ei oikein miellä viattomuuden nimikkeellä.

    Puolessavälissä 702- sivuisen kirjan lukemisen tuli mieleen että tämä Orhan bey pilailee rakkaussairauden kustannuksella, ja etenkin kun katsoo kirjan takakannen virnuilevaa kirjailijan kuvaa. Muutama sivu täytyi ohittaa, ettei aivan juuttuisi Kemal beyn ihanan tuskan syövereihin. Fusun neitokainen,( ensimmäisen uun päällä olisi pisteet, en vain tiedä mistä ne löytyy) oli Kemal beyn intohimoisen rakkauden aulis kohde.

      Kun nämä tuskatilojen kuvaukset hellittivät, tarina alkoi vetää mukanaan, ja Orhan bey toi esiin taas uuden kiinnostavan näkökulman tarinaansa. Fusunin käsien ja huulten kautta kulkevien pikkutavaroiden varastamisen ja kokoamisen, kaikkien Fusunin tupakantumppien haistelemisen ja tallettamisen pakkomielle täytti lopulta kokonaisen talon josta muodostui se Viattomuuden museo. Sivu 662, " menneisyys on puristuksessa esineiden sisässä".

       Rakastaja Kemal bey; "en halunnut ajatella yhtään mitään muuta, halusin palata omaan maailmaan, omien esineiden luo."  Orhan Pamuk  kokoaa Aikaa näihin esineisiinsä. Marcel Proustinsa lukeneena hän siirtää Ajan pikkuesineisiin, kun Proust löysi sen mieleen painuneista muistoista, tuoksuista, maisemien antamista kauneusvaikutelmista, meren kohinasta, hajuveden häivhdyksestä..

      Proustin musertava tuskaisuus alkoi jo kokemuksesta äidin hylkäämisestä, isän vaatimuksesta vieroittaa ahdistunut lapsi äidistään. Mitään tallaista traumaa ei Orhan beyn tarinassa taida olla takana. Proust vapautuu mustasukkaisuuden taakasta kun Albertiin poistuu talosta. Kuitenkin Marcel olisi halunnut että hän pystyisi itse lähettämään Albertiinen pois, ja pettyy kun Albertiin otti ja jatkoi omaa elämäänsä.

      Rakkaussairauden lomassa ja sen avulla Pamuk kuvaa Turkin yhteiskunnan tilaa. Vastakohtaisuuksia, köyhyyttä ,joka jää vähemmälle kuvaukselle, rikkaiden huolia, keinottelua, korruptiota. Pientä harmia aiheuttaa sotilasvallankumous rakkaussairauden hoidon kannalta ulkonaliikkumiskielloillaan. Tässä tuli mieleen että onkohan Orhan bey jo vieraantunut Turkin nykyisyydestä.

    Ihanalle Fusunille lupailtiin filmitähden uraa, ja kahdeksan vuoden odottelun ja vitkastelun jälkeen kihlajaisia Pariisin matkoineen. Fusun oli kateellinen Crace Kellylle ainoastaan autolla ajosta Varkaiden paratiisi elokuvassa.Saatuaan vihdoin viimein ajokortin hän valitsi katkeroituneena saman kohtalon kuin Crace Kelly omassa todellisuudessa.

     Joululukemisena oli myöskin Donald Spoton kirja" Seurapiirien kuningatar Crace Kelly" elämänkerta. Myöskään Crace Kelly ei saanut toteuttaa viimeisinä vuosinaan omaa kutsumustaan näyttelijänä.