Tänään on tarkoitus keittää soseeksi viimeiset syksyiset omenat, jotka on säilyneet kellarin viileydessä. Omenatarhalle löytyi oivallinen paikka, vuolteen rantapenkalta, eteläinen, peruskalloita vesten kapea suikale maata, jossa kasvoi 40 vuotta sitten peintä käsivarren paksuista koivikkoa. Heti saunan nurkalla oli suuri saunailtoja varjostava kuusi, joka kaaduttuaan antoi hyvä näkymän ilta-aurinkoon. Lähemmin tarkasteltuna suikaleen yläreunalta paljastui näkyviin jo paikkapaikoin umpeenkasvanut ihmisen kaivama ojanne. Minä joka olen kainuulaista korvenraivaajasukua ymmärsin heti mahdollisuuden, neliömetrin kerrallaan käänsin lapiolla maan omaan tarkoitukseeni, puutarhaksi. Pieni koivikko sai väistyä vähän kerrallaan, tilalle istutettiin ensin marjapensaita, laitettiin mansikkamaata, keittiökasveille oma tilansa. Laurikin innostui asiaan ja alkoi jalostamaan tunnetulla taidollaan meille omia omenapuita. perusrunkojen siemenet koottiin ikivanhasta" Nikkarin" puusta, josta saatiin varmasti paikkakunnalle sopivaa lajiketta. Perusrunkojen varttamiseen saimme vartteita vuolteen vastarannalta, jo paikkakunnalle sopeituneita lajikkeita. Yksi näistä lajikkeista , Antonovka, tuottaa näitä pitkälle kevääseen säilyviä, hitaasti kypsyviä omenoita.

    Tässä paikassa ajatus karkaa Amos Oz äidin Hania Musmannin suvun tarinaan. Heillä säilöttiin talviomenoita olkiin ja heillä oli talvellakin hedelmiä syötävänä, toisilla kyläläisillä vain perunoita ja joitain kasviksia, tietysti kaalia, olihan kysymyksessä venäjän sydänmaa. Siis, onko tämä meidän Antonovka lajike perimältään samaa kantaa kuin Hanian omenatarhan omenat?

    Kirsikkapuut tulivat rantapenkalle naapurikylästä, siellä ne olivat kasvaneet ja lajinsa mukaisesti, levinneet ryteiköksi. Samaa menoa ne ovat jatkaneet näilläkin kulmilla, mutta viime kesänä poimimme niistä viisi ämpärillistä ihania kirsikoita. Tätäkin vanhaa lajiketta olemme jakaneet kaikille kiinnostuneille.  Viime syksynä annoimme naapurikylään kymmenkunta tainta. Rouva joka on nähnyt maailmaa laajemminkin huokasi, nyt jo meidän ränsistyneessä puutarhassa," tämä puutarhan tunnelma tuo mieleen Kolumbialaisen maiseman"

    Kasvimaa on muuttunut taimitarhaksi, aikoinani istutin sinne 1000 tammenterhoa, joista ainakin 700 kehittyi taimeksi. Ne on tietenkin istutettu metsikköihin, yksi kuitenkin jäi paikoilleen ja kohta hallitsee maisemaa. Pähkinäpensas valtaa alaa vadelmilta, luulen että pähkinäpensas haluaisi kumppanin tuottaakseen pähkinöitä.

      Mutta että pellavapelto? Talo, jossa oli eletty monia satoja vuosia, oli huomannut tämän vuolteen rantakaistaleen erinomaisen sijainnin, raivannut alueen eniten lämpöä vaativalle kasville, eli pellavalle. Kauanko alue oli pellavalla, siitä minulla ei ole tietoa. Viereinen vuolteen lahukka oli ollut kuitenkin oivallinen pellavien syksyinen liotuspaikka,kertovat vanhimmat kyläläiset.