Juurileivän paistaminen on voimaannuttavaa. Juurta hoidetaan aamupäivästä seuraavaan aamuun. Minulla tämä on toiminta on kehittynyt vuosikymmenten aikana ja aina on tullut uusia vaiheita mukaan.

Vuosia sitten kävi niin onnettomasti, että vehnäjauhot loppuivat ja taikina oli niin löysää että jos sen olisi kumonnut pöydälle se oli levinnyt pöytää pitkin ja lattialle. Ihmettelin aikani ja lopulta nostelin taikinan neljään vuokaan ison kauhan ja leivinlastan avulla.

Mielessä käväisi naapuri Marjatan sanonta; "mitä löysempi taikina, sitä parempi rievä". Niin kävi tälläkin kertaa ja senjälkeen en ole taikinaa enää pöydälle kumonnut. Lusikkaleivän nimen nämä juurileivät ovat saaneet.