Pitkin syksyä on varoiteltu vanhusten luokse pyrkivistä huijareista. Istuin tavalliseen tapaan aamukahvin jälkeen netin ääressä pelaten pasiansia, kun huomasin pihalle tulevan auton. En epäröinyt yhtään ja avasin oven kahden miehen tullessa portaille. Menen aina tulijoita vastaan enkä päästä heitä sisälle ennenkuin he ovat asiansa esitelleet.

Nämä kaksi hyvin pukeutunutta tulijaa aloittivat esittäytymisen ja kertoivat että olivat käyneet katsomassa naapurissa heidän muutama vuosi sitten valmistamaansa harjakattoa. Olihan heillä ollut muutakin asiaa, halusivat puhua ikkunaremontista. Jos myyjä ja rakentaja palaa entisille työmailleen, antaa se tekijöistä luotettavan kuvan.

Tulijat olivat kiinnostuneita tämän talon historiasta, arvelivat että tuon näköisessä talossa täytyy olla jotain, jota he voivat korjata. Vaikka talo on rakennettu sodan aikana ja valmistamiseen on käytetty paljon kierrätysmateriaalia, en löydä kovinkaan monta asiaa joista olisin huolissani. Harmaista ikkunoista he olivat kiinnostuneita, ja niitä halusivat katsoa lähemmin. Tämä on lasihometta joka tekee tällaista jälkea, he totesivat. Ikkunat ovat minun mielestäni kuitenkin suojelun kohteita historiansa vuoksi.

Saneeraajat ihmettelivät jykevää rakentamista ja kuinka tyytyväinen olen olosuhteisiin. Ulko-ovella he kuitenkin valpastuivat. Hatara ja talvella kylmä ulko-ovi on ollut harmin aihe minullekin, mutta eihän sitä aina jaksa pitää mielessä

Innostuivat esittelemään heidän mahdollisuutta valmistaa samalla profiilla lämmin ovi tämän entisen tilalle. Minäkin valpastuin, että onko se mahdollista päästä eroon vetoisesta ovesta.

  Keskusteltiin kuinka se tehtäisiin. Oven karmit on muurauksen sisällä ja jos karmit kiskotaan irti, muurarille ja rapparille on kunnolla töitä. Udet ovet voitaisiin tahda entisten karmien sisälle, he sanoivat. Mittasivat lasien koot, ottivat kuvia ja sanoivat tekevänsä tarjouksen saneesauksesta. Siinä vaiheessa otin netin kautta yhteyden Eevan kanssa ja kysyin mitä heidän lämpimät ovet tulivat maksamaan.

 Uuden oven väriä haettiin värikartan avulla. Haettiin sisäovien mukaista vaaleaa ja merkittiin muistiin värin numero. Tässä vaiheessa minä jo herpaannuin enkä jaksanut ajatella kokonaisuutta.

 Näillä tehokkailla kauppiailla oli toimisto autossa ja tunnin kuluttua he palasivat takaisin keskustelujen perusteella valmisteltu, värikuvilla varustettu sopimus mukanaan. He esitelivät sopimuksen ja minä hyväksyin ja allekirjoitin sen.

 Kävin uupuneena lepäämään ja kuinka ollakaan, ulko-oven väri alkoi vaivata mieltäni. Vaalea olko-ovi, miltä se näyttää vanhan rapatun seinän kanssa?

  Otin sopimuksen esiin ja hain myyjän puhelinnumeron, he olivat vielä kylällä ja palasivat takaisin tarkistamaan oven väriä.

 Katseltiin heidän tekemiään ulko-ovien kuvia ja eihän siellä semmoista ollut jonka minä halusin, sinistä ovea he eivät olleet tehneet.

    Lopuksi sanoin heille että jos tämä saneeraus onnistuu, parvekkeiden ovet on myöskin korjauksen tarpeessa..