Sain kuunneltua loppuun Volter Kilven kirjan Alastalon salissa. Joskus nuorempana olen luin sitä, mutta nyt huomasin että kesken se oli jäänyt silloin..Mutta ei kirja hellittänyt, katsoin Areenasta ohjelmat tähän kirjaan liittyen ja sali jonka kuvittelin mielessäni kuuntelun perusteella oli aivan erilainen kuin sali johon kirjailija oli sen sovittanut. Ei voi kuvitella että kaikki tilaisuuteen osallistuneet henkilöt olisivat mahtuneet näihin tikoihin.

Kerronta elää tajunnanvirtana ,ja hetket kuvaavat koko ihmisen elämää. Kilpi jopa keksi uusia sanoja vahvistaakseen kuvailemiaan asioita, joita on loputtumasti.

Kuunteleminen oli helppoa, eikä kirjan sanoma jää mieleen .

 Seuraavaksi aloitin kunntelemaan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, josta minulla on kaikki sarjaan kuuluvat teokset.Kuunneltuna teksti alkoi elää uudella tavalla ja lumosi mielen menneeseen aikaan.

Keittiön ikkunasta seurailen pihapuita, niiden kasvua ja hiljaista taantumista, suurin ja kookkain mänty oli iso ja kilpikaarnainen jo 1968 kun asetuimme tähän pihapiiriin.

Leikkimökin viereinen solakka puu oli sillon juuri mökin katonharjan korkuinen peini männyntaimi. koivu niiden takana oli samanlainen . Näiden välissa oli tuuhea kukoistava raita. Näitten eteen istutimme kolmannen tammentaimen jonka Hannes  ja Vappu toivat tuliaisina Jokioisilta. Pihapiiri oli siinen aikaan niin täynnä puita ettei uusille puille ollut tarjota kunnollista kasvupaikkaa. Vähän arvelutti kuinka tammet menestyisivät näillä seuduilla. Isommat tammet nimeltään  Vappu ja Hannes kasvoivat hyvin ja nuoria tammenvesuja ilmaantuu jopa naapureiden tontille.  Tämä kolmas on jäänyt kaikkien ympärillä olevien puiden ja pihakallion armoille.

Aikoinaan tuuhea ja kukoistava raita on päässyt elinkaarensa lopuille. Metsän hakkuumiehet eivät uskaltaneet käydä lahon ja raihnaisen puun kimppuun. Joku olisi kaatanut sen  mielellään , mutta sanoin että vain puolivälistä saa kaataa, loppu saa lahota paikalleen. Ninpä sekin jäi tehemättä ja nyt seurailen mitä sen latvahaaroissa tapahtuu. Monta kertaa joku lintu on asettunut sinne, mutta muuta liikettä en ole havainnut.

Kysyjien ihmettelyyn olen sanonut että antaa sen olla, siihen on niin helppo samaistua.

Aamulla herätessäni seurasin onko kylätien katuvalojen syttymisaika siirtynyt kesäaikaan. Oli vielä entisessä ajassa, niinkuin minunkin biolooginen kelloni.

Tähän Juhanan kelloon on helppo valita oikea aika, vain toista viisaria siirtämällä asia on kunnossa. Tätä takan päällä olevaa kelloa katsonkin aina, kun on tarpeen pysyä oikeassa kellonajassa.

Tämä liivintaskussa kulkeva kello näytti tänä aamuna oikeaa aikaa.Ajan muuttaminen tähän vaatii hieman sorminäppäryyttä ja vakaata näköä joten se jää minultä tekemättä.

Vanhan seinäkellon aika näyttää mennyttä aikaa. Helena muistaa tätän kellon uupumisen?

Talon peruja oleva kello oli naapurssa huollossa ja sinne "unohtui" kellon  päällä ollut hieno hevosveistos.Ei huomattu vahinkoa ajoissa. Kerran joku antiikkikauppias huomautti tästä vahingosta.

Alahallissa on vanha patteria odottava radio-kello muistona

 Makuuhuoneen kello näyttää minulle oikeaa aikaa olipa kesä tai talvi.

Aika aikaa kutakin.

 

Blokin sivujen avaamisen näyttö oli pitkään jumissa. Muutama päivä sitten lähetin viestin siitä sivujen ylläpitäjälle ja niin vain tänään oli ihme tapahtunut.

On tässä muitakin ihmeitä tapahtunut viimeaikoina. Lähes kuuteen vuoteen en ole käynyt lääkärin vastaanotolla, nyt kuitenkin ilmaantui vaiva johon tarvitsin toimenpiteitä.

Ensimmäinen puhelu tuotti heti laboratorioajan ja seuraavalle viikolle lääkäriajan. Lääkärin nimen kuultuani tiesin että oman kylän tyttö on siellä hommissa! Inva taksilla köröteltiin molemmat matkat. Lääkäri oli varannut hyvin aikaa keskustelulle, ainakin 50 min. meni asioiden kertaamiseen. Labra kokeet olivat muuten hyviä, mutta veren sokeri oli vähän yli 8. Kuusi vuotta sitten se oli 7,1  Lääkäri määräsi saman lääkkeen mitä äitini käytti60 vuotta sitten. Lääkäri  antoi diabetteshoitajan numeron johon soitinkin. Eeva oli vinkannut että jospa pääsisit kunnan kotisairaanhoitajan asiakkaaksi kun tuo liiikkuminen on niin vaivalloista. Tämän toiveen esitin diabetteshoitajalle ja hän lupasi viedä asiaa eteenpäin.

Odottelin muutaman päivän ja puhelin soikin, nuori reipas ääni kertoi olevansa kotisairaanhoitaja! Melkein hypähdin ilosta. Sovittiin tapaamisaika tiistaille. Tutustuminen oli mieluisa, Veera katsoi minun päivittäiset merkinnät kalenterista ja mittasi verewnsokerin joka oli 6,2  Hän kehotti lisäämään vielä yhdellä tapletilla päivittäistä lääkeannosta.Lääkäri ohjeisti lisäämään annosta vähitellen elimistön totuttamiseksi lääkkeesenn. Veeran kanssa sovittiin seuraavista tapaamisista.

Joustavaa oli näiden asioiden hoito. Hyvin pidetään täällä 89 vuotiaasta vanhuksesta huolta,

Muutaman viikon takaiset juurileivät on jo kohta syäty. Kokeilen erilaisia tapoja näiden leipien kanssa, on mielenkiintoista nähdä mihin kaikkeen tamä taikina taipuu.

Tälläkertaa laitoin vain litran taikinan, koska kulho jossa taikinan valmistan on liian pieni tapaan jolla toimin. Taikinan teko istualtaan ei onnistu tavalliseen tapaan  kuin nyrkillä alustaen. Vispilällä ja kauhalla vatkaan jauhot taikinaan enkä saa massaan kunnon sitkoa. Taikina jää niin löysäksi että pitkän kohotuksen jälkeen voin lastan ja lusikan avulla nostella sen voideltuihin vuokiin. Otan jokaisesta taikinasta juurta pakkaseen, litteään muovipussiin josta sen saa helposti sulatettua ain tarvittaessa.

Tällä kertaa maltoin odottaa että taikina oli oli kohonnut kaksinkertaiseksi ihan vuokien reunoille asti.Lämpö uunissa oli sama kuin ennenkin, mutta vuokia oli vain kolme, joten lämpö oli aika vähän liian kova.

Sattuipa mukavasti, olin saanut leivät paistettua ja liinan alle lepäämään, niin Sari tuli käymään ja saimme yhdessä maistella lämmintä juurileipää.