Salkoruusut pitävät pintansa syksystä ja pienestä pakkasesta huolimatta.

Viime talvi oli ankara näillekin kasveille, mutta muutama yksilö säilyi ja ne jaksavat ilahduttaa mieltä vielä syksyn harmaudessakin.

Kehäkukat kylväytyvät, täytyy vaan odotella keväällä niiden itämistä ja varovasti kuopsutella hentojen taimien ympäriltä niille sopivaa kasvutilaa.

Tämän valkoisen malvan juurakon sain kirjeessä Jokioisista Vappu- tätini ystävältä vuosia sitten. Annan sen levitä minne se kulloinkin haluaa siirtyä. Mieluisia muistoja liittyy kaikkiin näihin ystäviltä saamiini kasveihin. Jotenkin  tuntuu että he ovat luonani näiden kasvien välityksellä.

 Myskimalvakin on löytänyt rehevän kasvupaikan ja jaksaa kukkia vielä syksylläkin.

 Pihanurmikko odottaa konetta joka pyyhkäisee varisseet lehdet kasalle ja saan niistä katetta pensaiden ympärille. Eilen haravoin pihatieltä kolme kottikärryllistä männynneulasia ja koivunlehtiä, vielä ainakin kertaalleen saan tehdä saman homman. Kuivia lehtiä on ollut kevyt haravoida, onhan se mukavaa treeniäkin.